ROBIN TROWER FEATURING SARI SCHORR – Joyful Sky
(Provoque PRD 77092)
Procol Harumin viidellä ensimmäisellä LP:llä maineensa luoneen ässäkitaristi Robin Trowerin sooloura on kestänyt nyt puoli vuosisataa. Niinä vuosikymmeninä hän on ehtinyt kokeilla levyillään useita laulajia. Paremman puutteessa hän on hoitanut lauluosuudet itse, ja täytyy sanoa, että aika harmain seurauksin.
Trowerin ehdottomasti paras ja pitkäaikaisin vokalisti oli upeaääninen skotti James Dewar. Basisti oli mukana bändissä 1973–1983, siis niillä kaikkein legendaarisimmilla Trowerin levyillä (“Twice Removed From Yeaterday” ja “Bridge Of Sighs”) ja koki Trowerin stadioneita täyttäneen huippusuosion vuodet.
Yksikään Trowerin bändissä laulanut ei ole sen jälkeen yltänyt samaan tasoon. Ja heitä on kyllä riittänyt: Dave Bronze, Davey Pattison, Livingstone Brown ja viimeksi Richard Watts. Eihän kukaan heistä ole toki huono laulaja, mutta…
Nyt tilanne voi muuttua tai on ainakin tavallista mielenkiintoisempi, sillä Trower kiinnitti uudelle levylleen laulajaksi ensimmäistä kertaa naisen. Sari Schorr on voimakasääninen vokalisti New Yorkista. Hänen kansainvälinen uransa on vasta alussa. Takana on kaksi studioalbumia, “A Force Of Nature” (2016), jonka taustapiruna hääri maineikas brittituottaja Mike Vernon, ja “Never Say Never” (2018) sekä konserttiäänite “Live In Europe” (2020).
Levyt on tehty brittiläiselle independent-merkille (Manhaton Records), joten ymmärrettävästi niiden rajallinen markkinointi ei ole tehnyt Sari Schorria kaikille tutuksi. Amerikkalainen musiikkilehdistö on kuitenkin kiitellyt Schorrin paneutumista ja ennen kaikkea ääntä, jota on sinänsä aika tylsästi verrattu Janis Jopliniin.
Itselleni Sari Schorr tuo kyllä pikemminkin mieleen toisen voimalaulajan, Beth Hartin. Naista on todella siunattu äänellä, joka jättää helposti varjoonsa Trowerin edellisellä levyllä “No More Worlds To Conquer” laulaneen Richard Wattsin. Miesparka kuulostaa suorastaan värittömältä väistämättömässä vertailussa ja ihmekös tuo. Kertoman mukaan Schorrin ääniala kattaa viisi oktaavia ja keuhkoja piisaa!
Trower itsekin ymmärtää löydön arvon. Siitä kertoo jo sekin, että “Joyful Skyn” etukanteen on nostettu Sari Schorrin nimi, toki pienemmällä kirjasimella, mutta kuitenkin.
Trowerin tunnusmerkki, jylhä, majesteettinen kitarointi sopii aivan erinomaisesti yhteen Sari Schorrin sielukkaan ja sävykkään äänen kanssa. Albumin avaus, hidas blues Burn on tästä heti kärkeen aseista riisuva esimerkki.
Robin Trowerin tuotanto on ollut vuosikymmenten ajan laadukasta, mutta myös sangen muuttumatonta – jos ei oteta lukuun Maxi Priestin ja Livingstone Brownin kanssa tehtyä yllättävää irtiottoa “United State of Mind” (2020). Liekö sitten uuden laulajan ansiota, mutta mielestäni Trower löytää nyt kitarointiinsa uutta syvyyttä ja intensiteettiä. Eikä vain instrumentaalisesti, vaan myös sisällöllisesti: nimikappaleessa Joyful Sky voi tavoittaa jopa yhteiskunnallista kommentointia.
Albumin upein kappale on kuitenkin yli seitsemänminuuttinen The Circle Is Complete, jolla kitaran mestarin taituruus ja harkittu melodisuus pääsevät todella oikeuksiinsa. Biisi rakentuu kahdesta, tunnelmaltaan toisistaan poikkeavasta osasta. Raskaiden bassosoundien ryydittämästä lauluosuudesta siirrytään leijailevaan, mietiskelevään kitarointiin, joka nivoo biisin yhteen ehjäksi kokonaisuudeksi. Tällaisia biisejä ei yksinkertaisesti enää tehdä!
Albumilta välittyy mielikuva siitä, että 78-vuotias Trower kohtelee itseään huomattavasti nuorempaa Sari Schorria kunnioittavasti, ei vaan biisiensä lahjakkaana laulajana vaan tasaveroisena muusikkona. Kaunis päätöskappale I Will Always Be Your Shelter on kuin sinetti saumattomalle yhteistyölle.
Harri Aalto
(julkaistu BN-numerossa 1/2024)
